heading-symbol

SRNK

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta on suomalaisten apurahanjakajien yhdistys, Suomen ainoa säätiöiden etu- ja tukijärjestö. Neuvottelukuntaan kuuluu tällä hetkellä 179 jäsentä.

Yksityisten säätiöiden merkitys yhteiskunnallemme on huomattava: vuonna 2015 yksinomaan Neuvottelukunnan jäsensäätiöt tukivat suomalaista tiedettä, taidetta, kulttuuria ja sosiaalisia tavoitteita 422 miljoonalla eurolla. Säätiöt ovat mahdollistajia, jotka voivat parantaa maailmaa ja toteuttaa unelmia. Säätiöiden toimintaedellytyksistä huolehtiminen hyödyttää siten koko yhteiskuntaa.

23 säätiötä perusti Neuvottelukunnan epäviralliseksi yhteistyöelimeksi syksyllä 1970. Rekisteröity yhdistys Neuvottelukunnasta tuli loppuvuodesta 2003, kun 52 perustajatahoa allekirjoitti virallisen perustamiskirjan.

Yhdistys on osa kansallista säätiökenttää ja yleismaailmallista kolmatta sektoria. Neuvottelukunta toimii yhdessä yhteiskunnallisten, tieteellisten, taiteellisten ja kulttuuristen instituutioiden sekä apurahansaajien ja tiedotusvälineiden kanssa. Kansainvälinen vuorovaikutus ja yhteistyö on tärkeää.

Neuvottelukunta on jäsentensä etujen ajaja ja puolustaja, kouluttaja ja sparraaja, tiedonvälittäjä ja keskustelufoorumi, tutkija ja julkaisija. Yhdistys toimii ennakoiden ja säätiökentän kehitystä ohjaten. Medialle ja suurelle yleisölle Neuvottelukunta tarjoaa ajantasaista, tutkimukseen perustuvaa säätiötietoa ja kiinnostavia näkökulmia säätiöihin. Apurahanhakijat tuntevat Neuvottelukunnan opastajana apurahakysymyksissä ja Aurora-tietokannan ylläpitäjänä.

Member sign

miten jäseneksi neuvottelukuntaan

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta ry. ottaa jäsenikseen apurahoja säännöllisesti jakavia tai vastaavalla tavalla toimivia yleishyödyllisiä säätiöitä, rahastoja ja yhdistyksiä.

Jäseneksi haetaan lähettämällä Neuvottelukunnan hallitukselle osoitettu vapaamuotoinen hakemus, jonka liitteinä toimitetaan yhteisön säännöt, viimeisin toimintakertomus ja tilinpäätös. Ennen jäsenhakemuksen lähettämistä pyydämme olemaan yhteydessä Neuvottelukunnan toimistoon, josta saa myös lisätietoja: p. 09 68 18 949 tai sähköposti: info(at)saatiopalvelu.fi.

179 jäsentä - 422 miljoonaa euroa tieteelle, taiteelle, kulttuurille ja sosiaalisiin tarkoituksiin.

JÄSENET JA SÄÄNNÖT

JÄSENET

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukuntaan kuuluu Suomen tärkeimpiä apurahasäätiöitä, jotka tukevat monia eri aloja. Jäseniä Neuvottelukunnassa on tällä hetkellä 179. Katso Neuvottelukunnan jäsenluetteloa tästä.

SÄÄTIÖIDEN JA RAHASTOJEN NEUVOTTELUKUNNAN SÄÄNNÖT

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan säännöissä määritellään mm. jäsenkriteerit ja toimintamme tarkoitus.

Lataa säännöt kokonaisuudessaan tästä.

HYVÄ SÄÄTIÖTAPA

Lähes kolmekymmentä apurahoja jakavaa säätiötä ja rahastoa aloitti vuonna 1970 säännöllisen yhteydenpidon. Toiminta vakiintui pian ja siitä muodostui Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta ry – Delegationen för stiftelser och fonder rf, johon kuuluu vuonna 2016 jo 179 jäsentä, säätiöitä ja yhdistyksiä (jäljempänä ”jäsenet”).

Neuvottelukunnan jäsenet ovat todenneet, että neuvottelukunnan tehtävä on jäsentensä edunvalvonta sekä tarjota jäseninään oleville apurahoja jakaville yleishyödyllisille yhteisöille mahdollisuus tietojen ja mielipiteiden vaihtoon yhteisissä asioissa.

Tiedostaen asemansa erityisryhmänä sekä vastuunsa yhteiskunnassa sidosryhmilleen Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta ry – Delegationen för stiftelser och fonder rf:n jäsenet ovat hyväksyneet 24. huhtikuuta 2006 seuraavan hyvää säätiötapaa koskevan ohjeen.

srnk

SÄÄTIÖTUTKIMUSHANKE

Säätiöiden suuri vaikutus suomalaisen tieteen kehittymiseen on tunnustettu jo pitkään, mutta niiden myöntämän tuen kokonaismerkitystä ei ole ymmärretty. Dosentti Allan Tiitan johtamassa tutkimushankkeessa tutkitaan ensimmäisen kerran kattavasti suomalaisten säätiöiden myöntämää rahoitusta ja sen merkitystä Suomen tieteelle itsenäisyyden aikana satavuotisjuhlavuoteen 2017 asti.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta aloitti tutkimushankkeen keväällä 2015, jolloin julkaistiin Allan Tiitan väliraportti Säätiöiden vaikutus Suomen tieteen ja korkeimman opetuksen kehitykseen 1917–1959. Raportti osoitti, että kotimaiset säätiöt ovat vaikuttaneet suomalaiseen tieteeseen huomattavasti aiemmin tiedettyä voimakkaammin.

Yksityiset säätiöt perustivat ja ylläpitivät useita maan yliopistoista ja korkeakouluista, edistivät monen tieteenalan kehitystä ja vaikuttivat läntisten yhteyksien säilymiseen kylmän sodan vuosina. Säätiörahoituksen merkitystä osoittaa oheinen kuvio, jossa verrataan säätiöiden ja valtion budjetin tieteelle osoittamien määrärahojen kehittymistä vuosina 1950–1959. Säätiörahoitus kasvoi varsin tasaisesti joka vuosi, kun taas valtion myöntämien varojen määrä vaihteli melkoisesti. Vuosikymmenen lopulla säätiöt tukivat tieteitä huomattavasti valtiota enemmän.

Suomen säätiöiden ja valtion budjetin antama tuki tieteelle 1950-1959 (Tiitta 2015, 29).

Uuden tutkimushankkeen avulla selvitetään, miten säätiöt osallistuivat ja sopeutuivat siihen suureen muutokseen, jonka valtion tiedepolitiikan voimistuminen 1960-luvulla aloitti. Valtion ryhtyessä tukemaan tutkimusta aiempaa enemmän ja ottaessa koko korkeakoululaitoksen hallintaansa 1980-luvun alkuun mennessä, myös säätiöiden rooli muuttui. Kun niiden tuesta suurin osa oli aiemmin mennyt yksityisten yliopistojen ja korkeakoulujen tukemiseen, nyt niiden oli suunnattava rahoitustaan uudella tavalla. Samalla ne joutuivat ottamaan kantaa tieteellisen kehittämistyön, akateemisen jatkokoulutuksen, tutkijain ammattikunnan synnyn ja tieteen nopean kansainvälistymisen synnyttämiin haasteisiin.

Hankkeessa kootaan tietokanta, joka sisältää kattavat tiedot sekä säätiöiden myöntämien apurahojen kokonaissummista vuosittain 1960–2017 että niiden jakautumisesta eri tutkijoille ja käyttötarkoituksiin tasavuosikymmeninä 1960–2010 sekä vuonna 2017. Tietoihin sisältyvät niin henkilökohtaiset apurahat ja palkinnot kuin suoraan opetukseen, tietyille tieteenaloille tai määrättyihin tutkimushankkeisiin tai kohteisiin myönnetyt tuet. Apurahan saajien ja kohteiden lisäksi tietokantaan kerätään tiedot henkilöistä, jotka ovat säätiöissä päättäneet apurahojen myöntämisestä. Tietokannan avulla on mahdollista selvittää, miten säätiöiden tieteelle ja korkeimmalle opetukselle antama tuki on kehittynyt 1960-luvun alusta vuoteen 2017 asti.

Mielenkiintoisia tutkimuskohteita on useita:

  • miten säätiöiden tuki korkeakouluille on kehittynyt niiden valtiollistamisen jälkeen
  • onko säätiöiden tuki edelleen yhtä keskittynyttä kuin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä, mitkä säätiöt ovat jakaneet eniten rahaa tieteille eri vuosikymmeninä
  • miten tuki eri tieteille on kehittynyt, saavatko luonnon- ja lääketieteet edelleen suurimman osan tuesta
  • miten tutkijan aseman kehittyminen ja tieteen kansainvälistyminen ovat näkyneet säätiöiden rahoituspäätöksissä
  • miten säätiöt ovat osallistuneet tutkijankoulutuksen kehittymiseen
  • miten naisten osuus on kehittynyt sekä apurahan saajien että niiden myöntäjien joukossa
  • miten säätiöt ovat täyttäneet yhteiskunnalliset tehtävänsä ja oman roolinsa tiederahoituksen täydentäjänä.

Kun uudet tiedot yhdistetään väliraportin tuloksiin, voidaan muodostaa kokonaiskuva säätiöiden vaikutuksesta itsenäisen Suomen tieteen, tutkimuksen ja korkeimman opetuksen kehittymiseen. Näin tutkimus rikastuttaa Suomen tieteen ja tutkimuksen yleistä historiaa ja osoittaa samalla yksityisten säätiöiden merkityksen valtion tiedepolitiikan ja -hallinnon täydentäjänä koko itsenäisyyden aikana.

Tutkimuksessa luodaan kokonaiskuva myös kotimaisten tiedettä ja korkeinta opetusta tukevien säätiöiden kehityksestä. Kustakin säätiöstä annetaan lyhyt kuvaus, jossa esitellään sen perustamistapa ja perustajat, tarkoitukset, organisaatio, taloudelliset lähtökohdat ja varainhoito sekä tukipäätösten tekijät. Samalla kuvataan säätiölaitoksen kehityksessä havaittavia yleisiä piirteitä ja tarkastellaan säätiöiden yhteistyön muotoutumista.

 

Hankkeen tutkijat

Projektitutkijat ovat koonneet tietoja säätiöiden apurahoista elokuusta 2015 alkaen. Hankkeen tavoitteena on koota yhteen kaikki säätiöistä tehdyt historiat ja tutkimukset, joten tutkijat ottavat niitä ja kaikkea muuta tutkimusta tukevaa aineistoa kiitollisina vastaan. 

Tutkimushankkeen johtaja

FT, dosentti Allan Tiitta

Väliraportin Säätiöiden vaikutus Suomen tieteen ja korkeimman opetuksen kehitykseen 1917–1959 lisäksi Allan on julkaissut aiheeseen liittyen kolme säätiöhistoriaa, kirjoittanut Suomen Akatemian historian I osan Huippuyksilöitä ja toimikuntia, tiede- ja teknologiapolitiikan osuuden Suomen eduskunta 100 vuotta -teossarjaan ja toiminut Suomen tieteen historia 1–4 -teossarjan toimitussihteerinä.

Projektitutkijat

MMM Eero Kuisma

Eero on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta. Luonnontieteiden lisäksi hänelle on kertynyt opintoja taloustieteistä. Eeron mielestä erityisen kiinnostavaa tutkimushankkeessa on mahdollisuus tutustua laajasti koko tieteen kenttään.

FM Maaria Gråsten

Maaria on valmistunut Turun yliopistosta, jossa hän opiskeli Suomen historiaa ja yhteiskuntatieteitä. Maaria kokee, että tutkimuksen kohteena olevat säätiöt ja niiden jakamat apurahat kertovat paljon suomalaisesta tieteen historiasta.

 

Tietokanta-asiantuntija FM Lauri Hirvonen

Lauri vastaa tutkimushankkeen tietoteknisistä ratkaisuista ja tietokannan laatimisesta. Hän valmistelee väitöskirjaa keskiajan ruotsalaisista pyhimyskulteista Helsingin yliopistossa. Laurilla on kokemusta laajojen historiallisten aineistojen keräämisestä ja tietokantamallintamisesta projekteissa, jotka ovat tutkineet sotalapsia, vuoden 1918 sisällissodan punavankien terveyttä ja Helsingin kaupungin koululaitoksen kehitystä.

 

Yhteystiedot

Sähköposti: etunimi.sukunimi(at)saatiopalvelu.fi

Puh.: 040 090 4634

Tutkimushankkeella on oma toimisto Kansallisarkistossa Rauhankadulla, jonne pitää sopia tapaaminen henkilökohtaisesti.

 

Lisätietoja

Dos. Allan Tiitta, allan.tiitta(at)welho.com, 0400-419783

Tj. Liisa Suvikumpu, liisa.suvikumpu(at)saatiopalvelu.fi, 040-5139400