SARANA | 12.6.2017

Kulttuurirahoituksen miinakentillä

SARANA | 12.6.2017

Liisa Suvikumpu

Taiteen rahoittajat aiheuttavat itselleen ongelmia tekemällä työnsä hyvin. Miten tämän kierteen voisi rahoittaa kestävällä tavalla? Keskitä tekemisiäsi ja kerro, mitä ja miksi teet.

Mitä taiteen ja kulttuurin rahoitus oikeastaan tarkoittaa rahoittajan näkökulmasta? Tiukka kiteytys: annamme Suomen taitavimmille ihmisille rahaa, jolla he voivat luoda itselleen edellytykset ja aikaa tehdä taidetta. Ongelmaksi tämä kaunis ja hyvä asia muuttuu, kun nämä lahjakkuudet eivät työnsä tehtyään häviä minnekään, vaan kehittävät uusia ideoita, joille toivovat taas uutta rahoitusta! Taiteen rahoittajat aiheuttavat siis itselleen ongelmia tekemällä työnsä hyvin. Miten tämän kierteen voisi rahoittaa kestävällä tavalla?

Rahoittaja pyrkii optimoimaan käytettävissään olevia kokonaisvaroja. Julkiselle vallalle syntyy vaikeuksia, kun samalla on annettava merkityksiä hyvinkin laajoille asioille ja ilmiöille sekä pyrittävä toimimaan mahdollisimman tasapuolisesti ja jopa välineelliset vaikutukset huomioiden. Yksityisissä säätiöissä rahanjakoa eivät ohjaa poliittiset intohimot, mutta ongelmaksi nousevat valinnanvaikeus ja kriteerien määrittely. Miten tehdä valintoja? Mitä enemmän on rahoitettavia aloja, ihmisiä, ilmiöitä, sen pienemmiksi puroiksi rahavirrat jakautuvat. Monen mielestä tämä on ongelman ydin: rahoituksen silpominen vähentää taiteen vapautta.

Realistisena perusoletuksena on, että kukaan ei voi onnistua taiteen ja kulttuurin rahoituksessa täydellisesti. Myöskään kentän tyytyväistä hiljaisuutta on turha odottaa. On kuitenkin muutamia yhteisiä nimittäjiä, jotka tuntuvat kaikkialla kaikkien mielestä liittyvään hyvään taide- ja kulttuurirahoitukseen.

Hyvän rahan ominaisuuksia

Tärkein kulttuurirahoituksen piirre on moninaisuus. Vaikka monelta taholta anominen tuntuu hakijasta rasittavalta, se on tärkein edellytys monipuoliselle ja -arvoiselle kulttuurikentälle. Vain monen luukun järjestelmä takaa monenlaisille hankkeille menestymisen mahdollisuudet. Pahimmillaan sirpaleiseksi kritisoitu rahoitushimmeli sisältää suuren koneiston ja paljon ajattelua, joka silti tuottaa pitkälti samoja tukia ja tuloksia.

Ikuisuuskysymykseksi tuomittu ”pitääkö antaa harvalle paljon vai usealle vähän” alkaa yhä useammin saada täsmällisiä vastauksia. Kentältä kuuluu vahvasti ääni, jonka mukaan rahoittajat saisivat olla valinnoissaan rohkeampia ja antaa siis harvemmille enemmän rahaa. Silläkin uhalla, että tyytymättömien joukko kasvaa. Toistaiseksi missään ei ole keksitty pitävää määritelmää kulttuurin vaikuttavuudelle ja sen mittaamiselle mutta yrityksiä jatketaan.

Lisää rahaa jakoon, kuuluu ei ehkä kovin yllättävä toive kulttuurintekijöiden joukosta. Toive kohdistuu niin julkiseen kuin yksityiseen rahaan. Rahoittajien roolit ovatkin tärkeitä, kun pohditaan ”hyviä rahanjakotapoja”. Perinteisesti ajatellaan, että yksityiset säätiöt pystyvät tekemään rohkeampia avauksia ja räväkämpiä, joskin lyhytkestoisia rahoituspäätöksiä, joita voidaan sitten kokeiluiden ja vakiinnuttamisen jälkeen jatkorahoittaa julkisin varoin. Tapa on ollut hyvä niin kauan kuin rahaa on ollut jaettavaksi, mutta nyt kun rahamäärät tyrehtyvät, on muutoksen aika.

Fokusoi, profiloi ja artikuloi

Säätiöille ja rahastoille kohdistuu painetta pidempiaikaisempaan ja pysyvämpään rahoitukseen. Hakemusmäärät kasvavat vuosittain tietyillä aloilla jo yli 10 prosenttia, joten fokusoiminen on välttämätöntä. Kaikkien ei kannata rahoittaa vähän kaikkea. Profilointi ja profiloituminen ovatkin aikaansa seuraavan säätiön juttu. Tässä auttaisi yksinkertainen parannus: säätiön pitää tarkistaa, että sen oma arvopohja ja rahoituspäätösten kriteerit on selkeästi kerrottu kaikessa sen viestinnässä.

Julkisen ja yksityisen kulttuurirahoituksen piirteitä tutkineen Riitta Heinämaan mukaan olisi viisautta keskittää säätiön avustukset muutamaan tukimuotoon ja porrastaa hakuja tukisumman mukaan. Tärkeätä olisi elää ajassa myös hakijan organisoitumismuodon suhteen. Yksityishenkilö ei enää pitkään aikaan ole ollut tärkein rahoituksen hakija kulttuurin kentillä, vaan tekijät toimivat mitä erilaisimmissa muodoissa esimerkiksi yhdistyksinä, osuuskuntina, osakeyhtiöinä, säätiöinä ja kevytyrittäjinä. Yhteisömuoto ei vähennä tekijän yleishyödyllisiä pyrkimyksiä saati taiteellista tasoa – tähän rahoittajien on pystyttävä reagoimaan.

Kukaan ei täsmälleen tiedä, mikä kulttuurirahoituksessa muuttuu ja millä nopeudella. Varmaa on se, että myöntöprosessiin tarvitaan yhteistä keskustelua kaikkien osapuolten kesken. Siihenkin kannattaa varautua, ettei ilman pahaa mieltä ja ryhdikkyyttä päästä eteenpäin.

Lopulta jää enää kysymys, miksi taidetta ja kulttuuria oikeastaan tuetaan. Vaikka oikeata vastausta ei heti tuntuisi löytyvän, ehkä silti ollaan oikeilla jäljillä. Lopullinen ratkaisu kun saattaa olla sama kuin keino päästä eteenpäin: avoin ja kaikkia kuunteleva keskustelu.

Riitta Heinämaan kolme vinkkiä säätiöiden kulttuurirahoituksen kehittämiseen

  1. Kehitä säätiön viestintää ja toiminnan yhteisöllisyyttä. Tavoitteena on tuoda selkeämmin esiin perustajan tahtoa ja säätiön omia arvoja. Rakenna omaa yhteisöä, toteuta omaa ohjelmaa, jaa harkittuja hyvin kohdennettuja palkintoja.
  2. Päätä säätiösi profiili: onko säätiön apurahatoiminta osa omaa muuta toimintaa? Oletko pro-aktiivinen vai reaktiivinen? Löytyisikö kumppanuuksien kautta uusia vaikuttavampia toimintatapoja?
  3. Rajaa, älä tee vähän kaikkea. Keskitä tukimuodot muutamaan. Laaja-alaisen toiminnan rajaaminen strategisille tietyille toiminta-alueille kannattaa.

Kirjoitus perustuu Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan 15.5.2017 järjestämän kulttuurirahoitusseminaarin puheenvuoroihin, joita esittivät kulttuurijohtaja Stuba Nikula (Helsingin kaupunki), luovan rahoituksen asiantuntija Riitta Heinämaa ja erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio (Suomen Kulttuurirahasto).

SARANA

Kulttuurirahoituksen miinakentillä

Taiteen rahoittajat aiheuttavat itselleen ongelmia tekemällä työnsä hyvin. Miten tämän kierteen voisi rahoittaa kestävällä tavalla? Keskitä tekemisiäsi ja kerro, mitä ja miksi teet.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Kulttuuriperintöä jaossa

Kulttuuriperinnön suojeleminen tänään on huomisen rauhan rakentamista. Monien suomalaisten apurahasäätiöiden perustajat ja lahjoittajat ovatkin halunneet lahjoittaa omaisuuttaan nimenomaan kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Vastuu tiedeviestinnästä kuuluu kaikille

Tiedeviestinnästä on tullut itsestään selvä osa tutkijoiden työtä. Välillä tuntuu, että siitä kohistaan nykyään niin paljon ja niin vahvoin sanakääntein, että kyseessä olisi tuoreempikin, vielä juurruttamistaan kaipaava keksintö.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Ihanat, kamalat apurahat ja niiden ihana, kamala myöntäminen

Vaikka säätiöt jakavat Suomessa apurahoja tieteelle, taiteelle ja muihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin satoja miljoonia euroja vuodessa, kaikki eivät siitä ilostu.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Miksi säätiöiden pitäisi miettiä digi- ja verkkorooliaan?

Monet vielä viime viikolla villeiltä tuntuneet digisaarnaajien tulevaisuudenvisiot ovat tänään jo vakiintunutta arkea. Miksi säätiöissä pitäisi olla kiinnostuneita omasta digitaalisuuden asteesta ja verkkoroolista?

Lue koko artikkeli >

SARANA

10 vinkkiä verkkosivujesi parantamiseksi

Jos teet säätiössäsi yhden viestintäteon tänä vuonna, olkoon se verkkoroolisi parantaminen. Aloita helposti: vieraile omilla nettisivuillasi leikkien ulkopuolista. Vaikutuitko? Mitä voisi parantaa?

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tieteen rahavirrat kohtaavat

Tutkimusrahoituksen kehittäminen kiinnostaa nyt monia tahoja – tutkijoiden, tieteen ja yhteiskunnan onneksi. Rakentava keskustelu, uutta synnyttävä yhteistyö ja lupaavat kokeilut kannustavat niin rahoittajia kuin rahoituksen kohteita.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Uusi kansallisaarre?! Lupauksia herättävä tutkimustietovaranto

OKM:n ja sidosryhmien yhteistyönä suunnitellaan kansallisen tutkimustietovarannon julkaisemista. Hankkeen tavoite on kerätä tieto tutkijoiden tuloksista yhteen niin, että tiedot olisivat saatavilla yhdestä paikasta eri tarkoituksiin helposti ja avoimesti. Tuloksena syntyy kattava kokonaiskuva siitä, mitä ja miten Suomessa tutkitaan – ja millä rahalla.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tutkimusrahoituksen sampoa takomassa

Säätiöiden tutkimusrahoitusseminaari synnytti rutkasti uusia ajatuksia tieteen tulevaisuudelle. Aivomyrsky kokosi konkreettisia toimenpide-ehdotuksia niin valtiolle, yliopistoille kuin säätiöille.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tätä et olisi arvannut: kansa arvostaa säätiöitä isosti

Enemmän kuin kaksi kolmesta antaa apurahasäätiöille hyvän tai erittäin hyvän arvosanan. Uusin säätiöbarometri osoittaa kansan luottavan säätiöiden toimintaan.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Miltä siellä säätiörekisterissä ja -valvonnassa nyt oikeasti tuntuu?

Vuosi sitten säätiölakiuudistuksen käytännön vaikutuksia odotettiin säätiöissä ja viranomaistenkin piirissä pelonsekaisin tuntein. Vaan oliko pelkoon aihetta? Miten on pärjätty, PRH?

Lue koko artikkeli >

SARANA

Uuden säätiölain vaikutukset säätiön tilintarkastukseen

Säätiöiden hallitukset ovat vastuussa uuden säätiölain mukaisista toimintakertomustiedoista. Olkaapa tarkkoina siellä säätiöissä nyt ryhtyessänne laatimaan vuoden 2016 tilinpäätöksiä!

Lue koko artikkeli >

SARANA

Säätiöt, sijoitetaan vastuullisemmin!

Nesslingin Säätiö on sitoutunut sijoittamaan vastuullisemmin ja kestävämmin. Nyt se haastaa muut säätiöt mukaan näyttämään esimerkkiä.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Miten tieteellistä säätiötutkimuksen pitäisi olla?

Säätiöitä tutkivia yksiköitä on Euroopassa useita, mutta silti säätiöistä kaivataan jatkuvasti lisää tietoa. Moniulotteinen säätiötutkimus olisi todella hyödyllistä säätiöiden oman työn kehittämiseksi.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Säätiöiden tiederahoitus Euroopassa mittavaa mutta lisätietoja kaivataan

Kansainvälinen EUFORI-tutkimus kartoitti eurooppalaissäätiöiden tutkimusrahoitusta 2012 lukujen pohjalta: säätiöiltä yli 5 mrd euroa tieteelle vuosittain.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Satavuotinen säätiötuki tieteelle selviää pala palalta

Yksityiset yleishyödylliset säätiöt ovat 1900-luvun alusta alkaen rahoittaneet eri tieteenaloja merkittävällä tavalla. Säätiöiden kokonaisrahoituksesta ja sen vaikutuksesta tieteen ja tiedepolitiikan kehittymiseen ei kuitenkaan ole ollut tutkittua tietoa. Dosentti Allan Tiitan johtama tutkimushanke ratkaisee monimutkaista palapeliä, jonka muodostama kokonaiskuva satavuotisesta säätiörahoituksesta ja sen suhteesta julkiseen tutkimustukeen paljastuu alkuvuodesta 2018.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Aurora-apurahatietokannan päivittäminen päättymässä

Nykyisen tietokannan tiedot ovat nähtävissä verkkosivuilla elokuun loppuun asti.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Kokeiluilla vauhtia – vauhtia kokeiluihin?

Valtioneuvoston suunnitelma kokeiluja tukevasta joukkorahoitusalustasta on säätiöillekin kiinnostava.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tilintarkastaja säätiössä

Asiantuntijakatsauksemme kertoo uudistuneesta tilintarkastuksesta kaiken, mitä säätiön ja yhdistyksen johdossa olevien tulisi tietää.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tohtorit ja työ, mitämitämitä?!

Tutkijankoulutettujen tehtävät työelämässä muuttuvat. Aiempaa useammin tohtorit sijoittuvat muihin kuin tutkimustehtäviin. Tutkijanuran poluilla samoilevat nykyisin opettajat, mentorit, asiantuntijat ja johtajat, eivät yksiselitteisesti vain ”tutkijat”. Entistä useampi tutkimustehtävissä työskentelevä toimii työuransa aikana eri sektoreilla, eri maissa tai eri aloilla.

Lue koko artikkeli >

SARANA

”Säätiöiden lahjoittajista kunniakansalaisia”, vaatii Arto Hiltunen

Hyvää lukemista joulupukin konttiin: Hiltusen uusi johtajuuskirja pureutuu säätiöihinkin.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Lähipiiri pieni pyörii?

Sisällysluettelo säätiön lähipiiriohjeen laatimiseksi tarjoillaan ruokahalun herättäjänä 1.12.2015 odotellessa, s'il vous plaît!

Lue koko artikkeli >

SARANA

Souvenirer från den intellektuella godisbutiken

Tuliaisia älyllisestä karkkikaupasta

Lue koko artikkeli >

SARANA

Verosoppaan lisämaustetta lahjoituskohtelusta

Kummasta tulee parempi mieli, lahjan antamisesta vai saamisesta? Suomalaiset ovat hyviä lahjoittamaan yhteiseksi hyväksi, mutta siihen pitää kannustaa. Ei kepillä vaan porkkanalla.

Lue koko artikkeli >

SARANA

6 kohtaa, jotka ainakin kannattaa tarkistaa säätiölain uudistuessa

Lue koko artikkeli >

SARANA

Säätiöt, verotus ja klapikone yhden miehen intohimoina

”Kun alkaa perehtyä säätiökenttään, pinnan alta paljastuu aivan muuta kuin olettaisi.” Kansantaloustieteen professori Matti Virén on tehnyt syväsukelluksen säätiöiden ytimiin viimeisimmässä tutkimushankkeessaan. Hän on parin vuoden aikana kartoittanut yleishyödyllisten yhteisöjen, siis säätiöiden ja yhdistysten, toimintaa ja asemaa Suomessa.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Rahan antamisen vaikeudesta – apuraha-asiantuntija avautuu

Useammankin rikkaan mesenaatin suuhun on sijoitettu sanonta siitä, miten omaisuuden kartuttaminen on helppoa verrattuna siihen, miten vaikeata on valita, kenelle omaisuuttaan lahjoittaa.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Kulturvänner för livet

Kulturvän är en av de nya verksamheter som Folkhälsan startat med hjälp av medel från luciainsamlingen. Luciainsamlingarna, som ordnas i samband med valet av Finlands Lucia, har under åren 2011–2013 samlat in medel för att på olika sätt stöda och hjälpa äldre som är ofrivilligt ensamma. År 2013 inbringade insamlingen nästan 114 000 euro.

Lue koko artikkeli >