SARANA | 20.5.2014

Rahan antamisen vaikeudesta – apuraha-asiantuntija avautuu

SARANA | 20.5.2014

Liisa Suvikumpu

Useammankin rikkaan mesenaatin suuhun on sijoitettu sanonta siitä, miten omaisuuden kartuttaminen on helppoa verrattuna siihen, miten vaikeata on valita, kenelle omaisuuttaan lahjoittaa.

Useammankin rikkaan mesenaatin suuhun on sijoitettu sanonta siitä, miten omaisuuden kartuttaminen on helppoa verrattuna siihen, miten vaikeata on valita, kenelle omaisuuttaan lahjoittaa. Rahaa ansaitessa voi keskittyä vain etsimään parasta tuottoa, mutta rahaa antaessa onkin valinnan vaikeus, ketä tai mitä tukea, mikä olisi tärkein kohde, polttavin tarve tai merkittävin lopputulos. Niin, ja siis kenen mielestä tärkein tai merkittävin – hakijan, antajan vai jonkun muun?

Valinnan vaikeus ja runsauden pula on tuttua niille asiantuntijoille, joiden harteilla on arvioida apurahasäätiöille lähetetyt hakemukset säätiön päätöksenteon pohjaksi. Jokaisen säätiön oma tarkoitus ja sen toteuttamisen määrittely säännöissä ohjaa valintoja. Mitään yksiselitteistä ”oikeata” valintaa tai objektiivista totuutta ei kuitenkaan ole olemassa.

Asiantuntijoihin ja heidän työskentelyynsä liittyy paljon kuvitelmia, vääriä käsityksiä ja uskomuksia. Kielteisen päätöksen saaneen apurahanhakijan pettymys kääntyy helposti katkeruudeksi ja ajatus asiantuntijoiden epäpätevyydestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja ymmärryksen puutteesta hiipii mieleen. Kuvitelma kaikkivaltiaasta päättäjästä, joka hakijan pärstäkertoimen perusteella julistaa (väärän) tuomionsa on kuitenkin perätön.

Suomalaisissa apurahasäätiöissä työskentelee sadoittain vapaaehtoisia asiantuntijoita, jotka lukevat, arvioivat ja esivalitsevat säätiöille lähetetyt hakemukset – useimmiten korvauksetta. Asiantuntijoiden työ on monin tavoin kimuranttia eikä valistunut ja viisas esitys säätiön päätöksenteon pohjaksi synny tuskitta. Viikkojen työ, sadat hakemukset ja vastuu painavat näitä omien alojensa osaajia, joiden puoleen säätiöt luottamuksella kääntyvät voidakseen taata parhaan mahdollisen lopputuloksen oman tukialansa kehittämiseksi.

Millä perusteilla asiantuntijat valitaan ja keitä nämä myyttiset hahmot oikein ovat, mietityttää usein apurahan hakijoita. Salaliittoteorioita vaalivat joutuvat kohtaamaan pettymyksen. Säätiöissä etsitään aina kunkin alan pätevimmiksi todetut osaajat, jotka vaihdetaan säännöllisesti ja joiden lähipiiriltä evätään mahdollisuus hakea sinä vuonna lainkaan apurahaa. Heidän henkilöllisyyttään ei julkisteta pienten alojen ilmapiirin ja työrauhan säilyttämiseksi. Puolueettoman arvioinnin tekeminen olisi mahdottomuus, jos kollegat roikkuisivat ovensuussa hymyilemässä tai päätökset saatuaan tungeksisivat laittamassa postilaatikkoon kirjepommeja.

Näin vältetään subjektiivisuuden ongelma, saadaan jatkuvasti tuoreita näkökulmia ja estetään myös asiantuntijoiden burn out. Suositusten mukaan säätiöissä jokaisen hakemuksen lukee aina vähintään kaksi asiantuntijaa. Tapauksesta riippuen voidaan pyytää konsultaatiota kollegoilta aina ulkomaita myöten – mikäli asiantuntijat eivät jo alun alkujaankin tule Suomen ulkopuolelta. Lopullisen päätöksen apurahoista tekee aina säätiön hallitus.

Asiantuntijoiden tyypilliset murheet tuntuvat toistuvan säätiöstä ja alasta riippumatta. Tiede, taide, kulttuuri, sosiaaliala, kansalaistoiminta ja muut tuen kohteet tai alat eivät vaikuta siihen, millaisia peruskysymyksiä apurahahakemuksia arvioiva asiantuntija kohtaa työssään:

Vähyys. Asiantuntijoiden keskusteluissa useimmin toistuu jaettavan rahan riittämättömyys. Hyviä hakemuksia on valtavasti eikä rahaa riitä kuin murto-osalle. ”Olen nyt lukenut kaikki hakemukset ja kovasta karsinnasta huolimatta hyviä hakemuksia on tuskallisen paljon jaettavaan rahaan nähden”, kirjoitti eräs asiantuntija. Houkutus antaa vähän rahaa monille on suuri, jotta edes suuri osa todella hyvistä saisi jotakin tukea. Säätiöissä toivotaan kuitenkin pikemmin, että asiantuntijat uskaltaisivat tehdä rohkeita valintoja ja nostaa joitakin ”huippuja” esiin, jotta näillä olisi riittävät edellytykset toteuttaa suunnittelemansa hanke kunnolla.

Moni säätiö pohtii, kannattaako apurahaa myöntää lainkaan, jos rahaa ei riitä koko haettavan summan verran. Hakijan mielestä varmaankin kannattaa, koska hakijoiden palautteissa toistuu vuosikymmenestä toiseen sama viesti: pienikin apuraha on henkisesti tärkeä kannustin, joka luo uskoa omaan työhön ja voi kääntää koko elämän suunnan. Apurahansaajat korostavat nimenomaan sitä luottamusta, joka asiantuntijan tekemällä arviolla on yhteisössä: myönteinen päätös tuntuu koko oman alan kiitokselta.

Hitaus. Ongelma syntyy, kun hakija pyytää rahaa hankkeelle, joka on jo toteutettu tai joka toteutuu ennen kuin säätiön apurahapäätökset on tehty. Säätiöt eivät myönnä rahaa jo toteutuneille hankkeille, koska jälkikäteinen rahoitus ei kohdistuisi alkuperäiseen tarkoitukseen – hankehan on jo onnistuttu tekemään ilman säätiön rahaakin. Suurin osa säätiöistä julistaa apurahat haettavaksi kerran tai kaksi vuodessa. Vuosikierron mukaisessa, hakijoiden yhdenveroista asemaa korostavassa prosessissa hakupäätös tehdään vain harvoin alle kolmessa kuukaudessa hakuajan päättymisen jälkeen. Hakijoiden pitäisikin olla hyvissä ajoin liikkeellä, jotta hyvät hankkeet varmasti ehtisivät mukaan säätiöiden hakukierroksille.

Hitauden myönteisenä kääntöpuolena on laatu. Hyvät, perustellut päätökset edellyttävät syvällistä paneutumista mittaviin työsuunnitelmiin ja talousarvioihin. Parhaimmillaan hakemukset synnyttävät laajaa keskustelua säätiön strategista tavoitteista ja painotuksista, joten toisinaan yksi hakemus voi tuupata koko säätiön ajattelua tiettyyn suuntaan.

Puutteellisuus. Hakemusten joukossa on aina potentiaalisia ”tähtiä”, joiden kirkkaus on kuitenkin himmeä, koska hakemusta ei ole viitsitty tehdä kunnolla tai siitä puuttuu tärkeitä osia. Mahdollisesti satoja hakemuksia käsittelevä asiantuntija ei välttämättä ehdi pyytää täydentämään hakemusta, varsinkin jos hyvin laadittuja yhtä hyviä hakemuksia on jo kilpailemassa rinnalla tungokseksi asti.

Priorisointipakko. ”Olen ajatellut asettaa listallani etusijalle nuoria ja sellaisia hankkeita, joilla ei vielä ole ollut suuria kaupallisia tai taiteellisia läpimurtoja”, pohjusti eräs asiantuntija valintojaan. ”Ehkä priorisoisin myös niitä, jotka eivät mene suoraan oman ammatillisen tai taiteellisen uran eteenpäin viemiseen, vaan ovat yhteisöllisempiä ja laajemmin yhteiskunnallisesti vaikuttavia.” Tässä kiteytyykin rahan antamisen suurin vaikeus: kun kaikille ei riitä, on pakko tehdä valintoja, vaikeitakin. Kuuluuko apuraha nuorelle lupaukselle vai jo osaamisensa osoittaneelle konkarille, yksilölle vai yhteisölle? Vertailu on mahdotonta. Varmimmin myönteisen päätöksen takaakin yksinkertaisesti hakemuksen korkea laatu. Suomalaisissa säätiöissä uskotaan, että hyvä hakemus ja hyvä hakija saa aina lopulta rahoituksen.

Tämä lohduttaakin kielteisen apurahapäätöksen saaneita. Asiantuntijat ja säätiöiden painotukset vaihtuvat jatkuvasti, rahoittajia tulee lisää ja uusia hyviä hakemuksia kaivataan aina. Suomalaiset säätiöt tukivat yleishyödyllisiä tarkoituksia 380 miljoonalla eurolla vuonna 2013, ja toistaiseksi summa on vain kasvanut vuosi vuodelta. Ehkä jo ensi vuonna tärppää?!

SARANA

Pääministerin tervehdys säätiöille ja vuosisadan rakentajille

Vuosisadan rakentajat -haastekilpailun finalistit esittäytyivät syyskuussa 2017 viimeistä kertaa ennen kilpailun ratkaisemista. Yleisön joukossa Tavastia-klubilla oli myös pääministeri Juha Sipilä. Vaikka kilpailun palkintoapurahat on jo jaettu, säätiöiden ja ennakkoluulottoman kokeilemisen merkitystä korostava pääministerin puhe säilyy ajankohtaisena pitkän aikaa eteenpäin. Alle on koottu tärkeimmät katkelmat pääministerin terveisistä.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Pohjoismaat yhteisessä säätiörintamassa

Kotimaisen yhteistyön lisäksi kansainvälinen kanssakäyminen ja yhteishankkeet ovat tärkeitä säätiöille. Maan rajojen ulkopuolelle katsominen avaa uusia näkökulmia ja edistää hyvien suomalaisten käytäntöjen levittämistä muualle. Pohjoismaiset säätiöt ovat ryhtyneet järjestämään vuosittaisia verkostoitumistapaamisia, ja lokakuun lopussa Kööpenhaminaan kokoontui yli 150 säätiöiden edustajaa Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Avoin tiede – uhka vai mahdollisuus?

Suomi halutaan nostaa maailman johtavien maiden joukkoon tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa. Ensi vaiheessa opetus- ja kulttuuriministeriö on lähtenyt toteuttamaan tavoitetta julkisen sektorin organisaatioiden kanssa, mutta avoimuuden haaste koskee yhtä lailla säätiöitä sekä muita yksityisiä rahoittajia ja tutkimuslaitoksia.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Koko maailma tieteen, kulttuurin ja ilmaisunvapauden asialla

Suomi on valittu Unescon hallintoneuvostoon kaudelle 2017-2021. Unesco eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö työskentelee sitkeästi paremman ja tasa-arvoisemman tulevaisuuden rakentamiseksi.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Kulttuurirahoituksen miinakentillä

Taiteen rahoittajat aiheuttavat itselleen ongelmia tekemällä työnsä hyvin. Miten tämän kierteen voisi rahoittaa kestävällä tavalla? Keskitä tekemisiäsi ja kerro, mitä ja miksi teet.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Kulttuuriperintöä jaossa

Kulttuuriperinnön suojeleminen tänään on huomisen rauhan rakentamista. Monien suomalaisten apurahasäätiöiden perustajat ja lahjoittajat ovatkin halunneet lahjoittaa omaisuuttaan nimenomaan kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Vastuu tiedeviestinnästä kuuluu kaikille

Tiedeviestinnästä on tullut itsestään selvä osa tutkijoiden työtä. Välillä tuntuu, että siitä kohistaan nykyään niin paljon ja niin vahvoin sanakääntein, että kyseessä olisi tuoreempikin, vielä juurruttamistaan kaipaava keksintö.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Ihanat, kamalat apurahat ja niiden ihana, kamala myöntäminen

Vaikka säätiöt jakavat Suomessa apurahoja tieteelle, taiteelle ja muihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin satoja miljoonia euroja vuodessa, kaikki eivät siitä ilostu.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Miksi säätiöiden pitäisi miettiä digi- ja verkkorooliaan?

Monet vielä viime viikolla villeiltä tuntuneet digisaarnaajien tulevaisuudenvisiot ovat tänään jo vakiintunutta arkea. Miksi säätiöissä pitäisi olla kiinnostuneita omasta digitaalisuuden asteesta ja verkkoroolista?

Lue koko artikkeli >

SARANA

10 vinkkiä verkkosivujesi parantamiseksi

Jos teet säätiössäsi yhden viestintäteon tänä vuonna, olkoon se verkkoroolisi parantaminen. Aloita helposti: vieraile omilla nettisivuillasi leikkien ulkopuolista. Vaikutuitko? Mitä voisi parantaa?

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tieteen rahavirrat kohtaavat

Tutkimusrahoituksen kehittäminen kiinnostaa nyt monia tahoja – tutkijoiden, tieteen ja yhteiskunnan onneksi. Rakentava keskustelu, uutta synnyttävä yhteistyö ja lupaavat kokeilut kannustavat niin rahoittajia kuin rahoituksen kohteita.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Uusi kansallisaarre?! Lupauksia herättävä tutkimustietovaranto

OKM:n ja sidosryhmien yhteistyönä suunnitellaan kansallisen tutkimustietovarannon julkaisemista. Hankkeen tavoite on kerätä tieto tutkijoiden tuloksista yhteen niin, että tiedot olisivat saatavilla yhdestä paikasta eri tarkoituksiin helposti ja avoimesti. Tuloksena syntyy kattava kokonaiskuva siitä, mitä ja miten Suomessa tutkitaan – ja millä rahalla.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tutkimusrahoituksen sampoa takomassa

Säätiöiden tutkimusrahoitusseminaari synnytti rutkasti uusia ajatuksia tieteen tulevaisuudelle. Aivomyrsky kokosi konkreettisia toimenpide-ehdotuksia niin valtiolle, yliopistoille kuin säätiöille.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tätä et olisi arvannut: kansa arvostaa säätiöitä isosti

Enemmän kuin kaksi kolmesta antaa apurahasäätiöille hyvän tai erittäin hyvän arvosanan. Uusin säätiöbarometri osoittaa kansan luottavan säätiöiden toimintaan.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Miltä siellä säätiörekisterissä ja -valvonnassa nyt oikeasti tuntuu?

Vuosi sitten säätiölakiuudistuksen käytännön vaikutuksia odotettiin säätiöissä ja viranomaistenkin piirissä pelonsekaisin tuntein. Vaan oliko pelkoon aihetta? Miten on pärjätty, PRH?

Lue koko artikkeli >

SARANA

Uuden säätiölain vaikutukset säätiön tilintarkastukseen

Säätiöiden hallitukset ovat vastuussa uuden säätiölain mukaisista toimintakertomustiedoista. Olkaapa tarkkoina siellä säätiöissä nyt ryhtyessänne laatimaan vuoden 2016 tilinpäätöksiä!

Lue koko artikkeli >

SARANA

Säätiöt, sijoitetaan vastuullisemmin!

Nesslingin Säätiö on sitoutunut sijoittamaan vastuullisemmin ja kestävämmin. Nyt se haastaa muut säätiöt mukaan näyttämään esimerkkiä.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Miten tieteellistä säätiötutkimuksen pitäisi olla?

Säätiöitä tutkivia yksiköitä on Euroopassa useita, mutta silti säätiöistä kaivataan jatkuvasti lisää tietoa. Moniulotteinen säätiötutkimus olisi todella hyödyllistä säätiöiden oman työn kehittämiseksi.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Säätiöiden tiederahoitus Euroopassa mittavaa mutta lisätietoja kaivataan

Kansainvälinen EUFORI-tutkimus kartoitti eurooppalaissäätiöiden tutkimusrahoitusta 2012 lukujen pohjalta: säätiöiltä yli 5 mrd euroa tieteelle vuosittain.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Satavuotinen säätiötuki tieteelle selviää pala palalta

Yksityiset yleishyödylliset säätiöt ovat 1900-luvun alusta alkaen rahoittaneet eri tieteenaloja merkittävällä tavalla. Säätiöiden kokonaisrahoituksesta ja sen vaikutuksesta tieteen ja tiedepolitiikan kehittymiseen ei kuitenkaan ole ollut tutkittua tietoa. Dosentti Allan Tiitan johtama tutkimushanke ratkaisee monimutkaista palapeliä, jonka muodostama kokonaiskuva satavuotisesta säätiörahoituksesta ja sen suhteesta julkiseen tutkimustukeen paljastuu alkuvuodesta 2018.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Aurora-apurahatietokannan päivittäminen päättymässä

Nykyisen tietokannan tiedot ovat nähtävissä verkkosivuilla elokuun loppuun asti.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Kokeiluilla vauhtia – vauhtia kokeiluihin?

Valtioneuvoston suunnitelma kokeiluja tukevasta joukkorahoitusalustasta on säätiöillekin kiinnostava.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tilintarkastaja säätiössä

Asiantuntijakatsauksemme kertoo uudistuneesta tilintarkastuksesta kaiken, mitä säätiön ja yhdistyksen johdossa olevien tulisi tietää.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Tohtorit ja työ, mitämitämitä?!

Tutkijankoulutettujen tehtävät työelämässä muuttuvat. Aiempaa useammin tohtorit sijoittuvat muihin kuin tutkimustehtäviin. Tutkijanuran poluilla samoilevat nykyisin opettajat, mentorit, asiantuntijat ja johtajat, eivät yksiselitteisesti vain ”tutkijat”. Entistä useampi tutkimustehtävissä työskentelevä toimii työuransa aikana eri sektoreilla, eri maissa tai eri aloilla.

Lue koko artikkeli >

SARANA

”Säätiöiden lahjoittajista kunniakansalaisia”, vaatii Arto Hiltunen

Hyvää lukemista joulupukin konttiin: Hiltusen uusi johtajuuskirja pureutuu säätiöihinkin.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Lähipiiri pieni pyörii?

Sisällysluettelo säätiön lähipiiriohjeen laatimiseksi tarjoillaan ruokahalun herättäjänä 1.12.2015 odotellessa, s'il vous plaît!

Lue koko artikkeli >

SARANA

Souvenirer från den intellektuella godisbutiken

Tuliaisia älyllisestä karkkikaupasta

Lue koko artikkeli >

SARANA

Verosoppaan lisämaustetta lahjoituskohtelusta

Kummasta tulee parempi mieli, lahjan antamisesta vai saamisesta? Suomalaiset ovat hyviä lahjoittamaan yhteiseksi hyväksi, mutta siihen pitää kannustaa. Ei kepillä vaan porkkanalla.

Lue koko artikkeli >

SARANA

6 kohtaa, jotka ainakin kannattaa tarkistaa säätiölain uudistuessa

Lue koko artikkeli >

SARANA

Säätiöt, verotus ja klapikone yhden miehen intohimoina

”Kun alkaa perehtyä säätiökenttään, pinnan alta paljastuu aivan muuta kuin olettaisi.” Kansantaloustieteen professori Matti Virén on tehnyt syväsukelluksen säätiöiden ytimiin viimeisimmässä tutkimushankkeessaan. Hän on parin vuoden aikana kartoittanut yleishyödyllisten yhteisöjen, siis säätiöiden ja yhdistysten, toimintaa ja asemaa Suomessa.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Rahan antamisen vaikeudesta – apuraha-asiantuntija avautuu

Useammankin rikkaan mesenaatin suuhun on sijoitettu sanonta siitä, miten omaisuuden kartuttaminen on helppoa verrattuna siihen, miten vaikeata on valita, kenelle omaisuuttaan lahjoittaa.

Lue koko artikkeli >

SARANA

Kulturvänner för livet

Kulturvän är en av de nya verksamheter som Folkhälsan startat med hjälp av medel från luciainsamlingen. Luciainsamlingarna, som ordnas i samband med valet av Finlands Lucia, har under åren 2011–2013 samlat in medel för att på olika sätt stöda och hjälpa äldre som är ofrivilligt ensamma. År 2013 inbringade insamlingen nästan 114 000 euro.

Lue koko artikkeli >